Elinsiirrot

Elinsiirto on joissain tapauksissa parantumattoman sairauden paras tai ainoa hoito. Suomessa tehdään tällä hetkellä munuaisen, maksan, sydämen, haiman, ohutsuolen, keuhkon sekä silmän sarveiskalvon siirtoja.

Hyljintälääkkeet ovat parantaneet elinsiirtojen tuloksia ja munuaissiirteistä 94 % toimii vuoden kuluttua leikkauksesta ja näistä puolet yli 20 vuotta.

Elinsiirtoja tehdään vuosittain Suomessa kaikkiaan noin 300 kpl. Vuonna 2016 elinsiirtoja tehtiin Suomessa 399 kpl.

Hyljintälääkkeitä tarvitaan estämään elimistön luontainen hyökkäys sille vierasta siirtoelintä vastaan. Elimistö tunnistaa siirretyn elimen vieraaksi ja alkaa puolustautua sitä vastaan puolustus- eli immuunijärjestelmän avulla käynnistäen luontaisen hylkimisreaktion.

Elinsiirron jälkeen potilaille aloitetaan yleensä 2-3 immuunijärjestelmään vaikuttavan lääkkeen yhdistelmähoito eli immunosuppressanttihoito, minkä avulla immuunijärjestelmä saadaan vaimennettua niin, ettei hylkimisreaktiota tapahdu.

Elinsiirtopotilas tarvitsee elinikäisen immunosuppressiivisen lääkityksen, joka aloitetaan suurina annoksina leikkauksen jälkeen ja sitä vähennetään hiljalleen niin, että noin vuoden kuluttua on saavutettu pysyväislääkityksen taso. Erilaisia immuunijärjestelmään vaikuttavia lääkeaineita on useita ja niiden erilaisia yhdistelmiä käytetään riippuen siirretystä elimestä ja potilaan henkilökohtaisista ominaisuuksista, mahdollisesta muusta lääkityksestä ja sairauksista. Lääkitys pyritään pitämään mahdollisimman vähäisenä, jotta haittavaikutusriskit olisivat mahdollisimman pienet, mutta kuitenkin riittävän suurena, jotta hyljintä pystytään estämään. Mahdollinen hyljintä voidaan todeta siirretyn elimen toiminnan heikkenemisenä mm. laboratoriotutkimuksilla tai koepalan solumuutoksina.

Hyljintälääkitys on välttämätön potilaan ja siirretyn elimen selviämisen kannalta.