MS-tauti (pesäkekovettumatauti, eli multippeliskleroosi) on tulehduksellinen keskushermoston sairaus. Taudin alkuperää ei tunneta vielä yksityiskohtaisesti, mutta autoimmuniteetin säätelyn häiriö ja sen aiheuttamaat tulehdusmuutokset keskushermostossa (aivoissa ja selkäytimessä) vaurioittavat hermoratoja ja aivosoluja heikentäen siten fyysisiä toimintoja ja tiedonkäsittelyä.

MS-taudin tunnettuihin riskitekijöihin kuuluvat tupakointi ja perintötekijät.

Myös virusten osuutta taudin synnyssä on tutkittu paljon, mutta yksittäistä merkittävää taudianaiheuttajaa ei ole vielä kyetty tunnistamaan. Naisilla sairaus näyttäisi olevan jonkin verran yleisempää kuin miehillä. MS-tauti on nuorten ja työikäisten ihmisten sairaus ja MS-taudin ensioireet alkavat tavallisimmin 30 v. iässä.

Suomessa MS-tautia sairastaa n. 7000 ihmistä ja vuosittain MS-tautiin sairastuu arviolta noin 4-5/100 000 (ts. noin 250 ihmistä vuodessa).

MS-tauti vahingoittaa keskushermostoa (aivot ja selkäydin). Sairaudelle on tyypillistä tautimuutoksien jakautuminen pesäkkeisesti ja sattumanvaraisesti. Tulehdusprosessi kohdistuu hermosolun myeliinituppeen. Yleisimmin MS-tauti vaikuttaa näköhermoissa, isojen aivojen syvissä osissa, pikkuaivoissa ja selkäytimessä. Sairaus kuitenkin säästää pitkälti muun elimistön: ihon, lihakset, luuston, sydämen, suoliston, virtsarakon ja sisäelimet, mutta saattaa aiheuttaa toiminnan häiriöitä näissäkin elimisssä keskushermostollisen säätelyhäiriö johdosta. Rasituksen sietokyvyn aleneminen on myös tavallinen MS-taudin oire.

MS-tauti esiintyy yleisimmin ns. pahenemisvaihein ilmenevänä tautimuotona, jolle ovat ominaisia ajoittain esiintyvät muutaman viikon kestävät pahenemisvaiheet, joista aiheutuu hermoston toimitahäiriöitä (näön heikkeneminen,voiman tai tunnon heikkous, huimaus). Tauti esiintyy yksilöllisesti ja voi myös olla hyvin lievä tai voimakkaasti etenevä (kuva). Tautiprosessi voi muuttua vuosien kuluessa ns. toissijaisesti eteneväksi ja pahenemisvaiheet jäävät pikkuhiljaa kokonaan pois. MS-taudista tunnetaan myös ns. ensisijaisesti etenevä muoto, johon voi myös kuulua pahenemisvaiheita, mutta toimintakyvyn vajaus etenee ilman tasannevaiheita.

MS-tautia voidaan hoitaa keskushermoston tulehdusprosessia vaimentavilla lääkkeillä. Hoito on porrastettu lääkkeiden hyöty/haittasuhteen perusteella. Nykyään ensilinjan lääkehoitoja ovat pistoshoitona annosteltavat interferonit ja glatirameeriasetaatti. Mikäli tauti on aktiivinen ensilinjan lääkehoidoista huolimatta tai jos potilas ei siedä näitä hoitoja, potilaalle voidaan antaa toisenlinjan lääkehoito. MS-taudin uusien lääkehoitojen kehittäminen on myös aktiivista. MS-taudin pahenemisvaiheita voidaan hoitaa kortikosterodeilla. MS-taudin itsehoitoon kuuluvat hyvästä yleisestä terveydesta huolehtiminen, liikunta, terveellinen ruokavalio ja tupakoinnin välttäminen. 

MS-taudin neljä ilmenemismuotoa, toimintavajeen kehittyminen sairauden edetessä